You are here

Ammatillinen verkkoidentiteetti perustetaan profiili kerrallaan

Kategoriat: 

Sosiaaliseen mediaan ei ole oikotietä. Jos arvelet, että tarvitset ensi vuonna nimeä verkossa; jos yhtään ounastelet, että ensi vuonna tähän aikaan osa työtehtävistäsi on siirtynyt sosiaaliseen mediaan, etkä vielä ole itse kunnolla jalkautunut verkkoon, nyt on aika.

ammatillinen vs. henkilokohtainen verkkopersoona

Vaikka työminää ei ole helppo pitää erillään yksityisestä persoonasta verkossa, asia kannattaa silti ajatella läpi.

Oheisessa kaaviokuvassa (yllä) olen jakanut verkkonäkyvyyden neljään lohkoon, joista tässä tarkastelemme oikeaa ylälaitaa, eli julkista ja ammatillista puolta. Henkilökohtainen ulottuvuus kuten musiikkimaun paljastaminen soittolistoja laatimalla Spotifyssä tai liikuntasuoritusten tuottaman ilon jakaminen kavereille Heia heiassa on täynnä kiinnostavia mahdollisuuksia, mutta niistä toiste.

Yksityinen vs. työminä - voiko niitä erottaa?

Tärkein neuvoni verkkoidentiteettiä vasta perustavalle on: tee mahdollisimman suuri osa verkkoläsnäolostasi omaan lukuusi ja työnantajan lukuun vain se, mitä esimiehesi ja tiimisi kanssa yhdessä sovitte. Tämä antaa sinulle suuremman liikkumavaran, mahdollisuuden itsenäisiin ratkaisuihin ja riippumattomuuden työsuhteen jatkumisesta.

verkkoidentiteetin tasot

Jos työsi puolesta olet paljon tekemisissä ihmisten kanssa, haluat ehkä erityisesti suojella yksityisyyttäsi verkossa. Sen sijaan, että pysyisit poissa näkyvistä, ehdottaisin tähän käänteistä strategiaa: luo julkinen, tyylikäs, neutraali ja korostetun ammatillinen verkkopersoona, jossa vuorovaikutuksen tyyli ja ilmaisu ovat samaa kuin millainen olet työssä: uutisankkurina, opettajana, pappina, poliisina, virkamiehenä. Tämä on verkkopersoona, jolla toimit ammatillisessa roolissa, verkostoidut ja vaihdat ajatuksia.

Omaa yksityistä itseäsi toteutat sitten aivan toisissa profiileissa, joihin et hyväksy kaveriksi faneja, oppilaita, seurakuntalaisia tai asiakkaita.

Näistä kahdesta täysin erillään on toiminta verkossa työnantajan lukuun. Se tulee lähivuosina nimittäin yleistymään. Yhä useammat yritykset laativat sosiaalisen median strategioitaan ja yhä useamman työtehtävät tulevat jollakin tavalla laajenemaan avoimeen verkkoon. Se ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista.

Sosiaalinen media sopii niille, jotka johtavat itse itseään

Organisaatioiden suhde sosiaaliseen mediaan on vaikea. Tilanne on uusi. Voimassa olevat tietoturvaohjeistukset ja viestintäohjeet on luultavasti laadittu tilanteessa, jossa käytössä on määrätty valikoima tiedettyjä työkaluja ja ympäristöjä organisaation omassa intranetissä. Ulkoinen nettimaailma edustaa niissä uhkaa, ei mahdollisuuksia.

Sama pätee työn johtamiseen. Ei ole vielä selkeää käsitystä siitä, mihin asti ulottuu työnantajan työnjohto-oikeus. Voiko työnantaja määrätä henkilön käyttämään henkilökohtaista Facebook-profiiliaan työtehtävien suorittamiseen?

1.6.2009 päivitetyssä Sähköisen viestinnän tietosuojalaissa (516/2004) määrätään, että jos työnantaja aikoo ryhtyä valvomaan työntekijöiden verkkoviestintää, tästä on ilmoitettava erikseen ja sovittava YT-menettelyn mukaisesti.

Laki yksityisyyden suojasta työelämässä sanoo, että työnantaja ei saa kerätä työntekijöistä tietoa netin avulla. Entä jos on tehtävässä, jossa pitää toimia sellaisen henkilön esimiehenä, joka tekee työtään netissä? Onko tämän työn tekemisen valvominen tulkittavissa tietosuojalain tarkoittamaksi kielletyksi tiedonhankinnaksi? Arkijärki sanoo, ettei tietenkään, mutta varovaisilla toimijoilla ja organisaatioiden lakiosastoilla on mahdollisuus tehdä asioista itselleen varsin vaikeita tässä uudessa toimintaympäristössä.

YLEn entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner kirjoitti Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatti-palstalla 1.5. , että ryhmä ihmisiä pystyy havainnoimaan ja vaikuttamaan maailmaan tehokkaammin kuin lahjakkainkaan yksittäinen ihminen. Yhtiön henkilöstö on kuin tuhansien anturien verkko ympäröivässä maailmassa. Monimutkaistuvassa maailmassa tämä ilmiö on syytä valjastaa käyttöön, kirjoitti Jungner ja totesi että valitettavasti muutos ei ole helppo ("Perinteinen pomo uhkaa Suomen kilpailukykyä").

Siksi sosiaalinen media sopii niille, jotka johtavat itse itseään.

Aloita kuuntelemalla muita

Verkkopersoona perustetaan profiili kerrallaan. Tämä on aluksi raakaa käsityötä. Perustetaan käyttäjätilejä useisiin eri palveluihin ja ryhdytään toimimaan niissä ihmisten kanssa. Osallistumaan keskusteluihin, kommentoimaan muiden kirjoituksia.

Facebookissa on näppärää olla yksityiseen verkostoitumiseen profiili ja julkiseen toimintaan sivu. Twitter, Linkedin. Niillä pääset hyvään alkuun. Slideshare, jos osaat tehdä kalvosettejä. YouTube, jos videokamera pysyy kädessä. Qik tai Bambuser, jos aiot hankkiutua tilanteisiin, joista olisi hyödyllistä saada suoraa videokuvaa nettiin reaaliaikaisesti.

Olennaista on oivaltaa, että sinun ei odoteta olevan säkenöivä luennoitsija, sanataituri tai valovoimainen esiintyjä aloittaessasi verkossa. Sinulla ei tarvitse olla briljantteja ajatuksia, voit vain olla joku tyyppi. On opettavaista ja hyödyllistä lukea ja kuunnella, tarkkailla. Keräät kontakteja ja seurattavia, kuulostelet, mikä ihmisiä missäkin innostaa ja millainen toiminta saa vastakaikua. Verkostojen rakentaminen on vuosien työ.

Kommentit

Näin se on. :)

Kiitos, Tuija! Täyttä asiaa tämä. Paljon on monella mietittävää juuri tuossa yksityisminän ja ammattiminän erossa verkossa. Tämä on myös asia, jossa tehdään (ja tullaan tekemään) eniten ongelmallisia ratkaisuja - millon kenenkin näkökulmasta.

Minä olen muuten sitä mieltä, että yksityistä fb-tunnusta ei voida pakottaa käytettäväksi työasioissa. Työasioihin oma tunnuksensa.

Samoin minä olen vahvasti sitä mieltä, että eihän tuossa ole mitään pohtimista, tietenkään työnantaja ei voi mennä moista vaatimaan, mutta niin vain näitä pohditaan nyt monessa paikassa.

Toistaiseksi sosiaalinen media tuntuu aika sekavalta..mikä olisi se juttu jolla olisi paras käyttöarvo? Mihin pyritään?

maija: yhdessä oppiminen, laajentuva tiedonhankinta, verkostoituminen, joukkojen viisauden käyttäminen, viihtyminen, yhteistyö ... esimerkiksi. Tarkemmin hyödyt riippuvat valtavasti siitä, minkä alan ihminen olet ja mikä sinulle on tärkeää.

Muuten joo, mutta.
"Sen sijaan, että pysyisit poissa näkyvistä, ehdottaisin tähän käänteistä strategiaa: luo julkinen, tyylikäs, neutraali ja korostetun ammatillinen verkkopersoona, jossa vuorovaikutuksen tyyli ja ilmaisu ovat samaa kuin millainen olet työssä: "

...ja pidät näin huolta siitä, että "tavalliset" ihmiset kaikkoavat luotasi hyvin nopeasti. Ns. virallinen persoona päätyy yleensä lopulta kommunikoimaan vain toisten virallisten tai muuten täysin työorientoituneiden persoonien kanssa. Jos alusta on oikea, tässä ei sinänsä ole mitään vikaa. Jos sen sijaan oikeasti pitäisi myös kommunikoida myös "tavisten" kanssa (esim. jokin lehden/leffan/whatever tai vastaavan viihdepalvelun verkkoyhteistötuote) on osattava olla myös ihminen.

Hienoa Tuija

Vielä kun sosiaalinen/yhteisöllinen media (eli Facebook) sallisi kirjoittelun muullakin kúin siviiliprofiililla. No, on ehkä hyvä, että kaiken kommentoinnin tekee sinä samana itsenään, jona myös työnsä tekee.

Pitääkö työ- ja siviiliminän olla niin erottuvia? Eikä ero ilmene asiayhteydestä eli nyt varmaankin kommentoin työminänä ja jos olisit kertonut blogissasi uusista lammasresepteistä, niin minä olisin kommentoinut siviiliminänä (koska en ole ruoan kanssa työkseni tekemisissä, paitsi ruokatunnilla).

Luulenpa, että sosiaalipsykologit ovat saaneet merkittävän uuden tutkimuskohteen.

Ei oikotietä, ei takakautta

Harvinaisen jäntevästi jäsennelty juttu. Minä niin tykkään nelikentistä ja kaavioista. :)

Kuulun siihen asiantuntijoiden kaartiin, joka olisi saanut lähteä liikkeelle hieman aiemmin. Sitä kai jotenkin alitajuisesti kuvitteli, että pääsee - jos tositarve sattuisi tulemaan - mukaan sosiaaliseen mediaan ikään kuin takakautta. Mutta ei se onnistu. Noviisina tässä nyt harjoitellaan.

Parempi kyllä myöhäänkin vapaaehtoisesti kuin vasta pakon edessä.

Missä vaiheessa meidän pomotaidot meni moiseksi perinteeksi?! Milloin alamme vaatia pomoiltamme / itseltämme monipuolisempia käyttäytymistapoja? -Sen takia sosiaalinen media on pitkän oppimisen takana, että niillä perinteisllä taidoilla lähdetään niin kaukaa ojentautumaan kohti todellisuutta. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan :). Rohkaistaan toisiamme.

Olen harkinnut, että tekisin FB:iin työminän erikseen, siis henkilönä, en Sivuna, koska ne käyttäytyvät eri tavalla. Olisi hienoa, jos olisi joku tyylikäs, yleisesti käytetty tapa ilmaista nimen perässä, kummasta profiilista on kyse. Olisi siis esim. Tarja Ollas (professional) ja Tarja Ollas (private). Tosin kaikkein parasta olisi, jos viestejä voisi halutessaan julkaista vain tietylle ystäväryhmälle - se ei kuitenkaan taida olla FB:n strategian mukaista. Jos olisin tekemässä Facebookille kilpailijaa, tuollainen valinnanmahdollisuus olisi varmasti loistokas kilpailuetu.

Kriisi, ihan totta kyllä. Eikä tuo ammatillinen julkisivu kuitenkaan suojele kaveripyynnöiltä kaikkialla verkossa, jos yhtään toimii tuolla harrastusten alueella tms. niin onhan ihan mahdollista että saman ratsastustallin keskustelupalstalla on opettaja ja oppilaita, esimerkin jostain ihan lonkalta heittääkseni.

Onpa sitten opettaja, perhelehdentoimittaja; nuorisotyöntekijä tai verkkoon jalkautunut poliisi, niin voi olla, että joutuu vaan sopeuttamaan olemisensa niin että pystyy seurustelemaan kaikenlaisten ja kaiken ikäisten seurapiirien kanssa.

Juha: itse en erottele työminää siviiliminästä, erottelu tapahtuu enemmän teknisesti rajaamalla osa sisällöstä vain lähi-ihmisille. Kuitenkin se tematiikka, että miten tämä eron tekeminen voisi olla mahdollista, kiinnostaa sosiaaliseen mediaan perehtymättömiä kokemukseni perusteella varsin paljon.

Pitäisikö heille vain sanoa suoraan, että turha toivo, älkää yrittäkö edes, sekaisin menee kumminkin :D

Anja, kiitos! Noita nelikenttiä olen hartaasti pyöritellyt ja kehitys jatkuu.

Irmeli, pomotaidot on kyllä päivitettävä todellakin, johtamiskulttuuria uudenlaista tässä vaaditaan. Ja alaistaidot myös, sitä kuuluisaa itsensä johtamista ja uskaltamista. Ja tosiaan sitä, että ei jää odottamaan työnantajan ohjeita vaan ottaa verkkoidentiteetistään vastuun itse.

TarjaO, mutta kyllähän Facebookissa voi rajata julkaisua ryhmittäin. Tarvitset ensin vain haluamasi määrän kaverilistoja. Olen kirjoittanut aiheesta ohjeen, joka saattaa olla vielä riittävän ajan tasalla.

Tuija, hyvä ohje, vinkkaanpa siitä muillekin. Tarkoitin kuitenkin hieman monipuolisempaa FB-julkaisujen hienosäätöä. Olen toki tehnyt kaverilistoja ja säätänyt yksityisasetukseni. En vielä löytänyt sitä, miten voisin säätää esim. FarmVille-sovelluksen julkaisut näkymään vain FarmVille-kavereille - kaikki kun eivät osaa poistaa niitä näkymästä - ja metsälliset statuspäivitykset näkymään vain metsäkavereille.

Kiitos hyvästä ja itselleni ajankohtaisesta postauksesta!

Minua kiinnostaisi kuulla sinun ja muidenkin näkemyksiä eräästä tätä aihetta sivuavasta asiasta. Olen nimittäin pohtinut, voiko työnantaja kieltää työntekijää pitämästä henkilökohtaista, ammatillista blogia (omalla ajallaan), jos sen aihe liittyy työnantajayrityksen toimialaan. Tai voiko työnantaja vaihtoehtoisesti vaatia kirjoituksia omaan käyttöönsä muodossa tai toisessa?

En nyt tietenkään tarkoita mitään salassa pidettävien tietojen paljastamista tms., vaan kirjoitukset perustuisivat yleisesti saatavissa olevaan tietoon. Tarkoituksena ei myöskään olisi työnantajayrityksen kanssa kilpailu, vaan ammatillisen, henkilökohtaisen verkkoidentiteetin rakentaminen juuri mainitsemistasi syistä (mahdollisuus itsenäisiin ratkaisuihin ja riippumattomuus työsuhteen jatkumisesta).

Myös linkit olisivat tervetulleita, jos tätä kysymystä on pohdittu muualla! Asia taitaa olla melko uusi, joten "ennakkotapauksia" ei liene kovin runsaasti tarjolla?

Sanottakoon vielä, että kysäisin asiaa myös lakimieheltä, mutta vastaus oli hyvin ympäripyöreä.

Tätä varmasti moni pohtii. Itse tein aikanaan niin, että perustin blogin omia aikojani, ja kun olin löytänyt oman tyylilajini ja bloggaajaääneni, mainitsin asiasta silloiselle esimiehelleni. Hänellä ei ollut mitään tällaista toimintaa vastaan. Sittemminhän erityisesti YLE on mennyt siihen suuntaan, että kaikenlaista yhteistyöhakuista ja avointa toimintaa suorastaan kannustetaan. Meillä on olemassa sellainen käsite kuin sivutoimilupa, jollaisen pidän ajan tasalla sen suhteen, millaisia projekteja työn rinnalla haluan pitää. Se kattaa bloggaamisen ja podcastaamisen.

Olisiko sinun mahdollista saada työnantajasi näkemään riippumaton bloggaustoimintasi positiivisessa valossa? Voinet varmasti tarjoutua bloggaamaan myös työnantajan nettipalvelussa, jolloin sillä säilyy työnjohto-oikeus tähän osaan toimintaasi. On mielenkiintoista tasapainottelua, miten omasta toimialasta pystyy kirjoittamaan riippumattoman asiantuntijan roolissa samalla kun toinen hattu päässä esiintyy työnantajan edustajana. Millaisin esimerkein voisit herättää työnantajasi luottamuksen siihen, että pystyt hoitamaan eri roolit tyylikkäästi?

Ellet ole allekirjoitaanut jotain erityisiä kilpailukieltopapereita, ei työnantajasi voi mielestäni voi kieltää sinua toimimasta verkossa asiantuntijaroolissa omalla ajallasi. Toki jos siellä ollaan kovin pahastuneita tällaisesta omatoimisuudesta, voi olla että se vaikuttaa negatiivisesti työnantajan mielikuvaan yhteistyökykyisyydestäsi.

Mitä tulee omalla ajalla ilman työnantajan erityistä toimeksiantoa tuotettuun aineistoon, tekijänoikeus tällaiseen on sinulla itselläsi, eikä työnantaja voi niitä itselleen vaatia. Kannattaa myös selvittää, mitä oma työöehtosopimus sanoo työajalla tuotetusta teoskynnyksen ylittävästä aineistosta - jos vaikka haluat joskus koosta kirjoituksistasi kirjan ja sisällyttää siihen työblogissa kirjoittamaasi tekstiä, fiksu työnantaja tukee tällaista pyrkimystä lämpimästi - mutta siltä varalta, että näin ei ole, asia on hyvä selvittää etukäteen.

Minäkin kuulisin mielelläni muiden näkemyksiä esitettyihin kysymyksiin ja kokemuksia siitä, miten olette selvittäneet työnantajan suhtautumisen ja "suostumuksen" oman ammatillisen verkkopersoonanne viljelyyn.

Hei,
Kiinnostava bloggaus. Asia mitä moni varmasti pohtii jataiteilee työminän ja privaminän välillä. Itse olen naamakirjassa privaatisti, mutta työkontakteja löytyy useampi kymmen. Olen huomannut, että tästä on vain hyötyä työasioissa, kun tavallaan tulee tutummaksi ihmisten kanssa kuin mitä normaalien palaverien aikana ehtii tutustua. En muutenkaan julkaise profiilissani mitään niin salaista, etteikö työtutut sitä voisi lukea. Jos julkaisen jotain sillä rajalla olevaa, niin laitan sen näkyväksi vain ystävilleni.

Tuija: voit luoda oman ryhmän nille ystävillesi, jotka myös pelaavat farmvilleä (tai pelejä yleensä) ja siinä vaiheessa, kun olet julkaisemassa postausta , niin painat lukon kuvaa ja astetat sen postauksen määritykseksi "näkyy vain -pelaajat-rhmälle". Näin ei tule spammättyä kaikkia ystäviään, vain niitä joita asia kiinnostaa.

Hyvä juttu tärkeästä aiheesta!

Itse olen tullut paljolti siihen tulokseen, että kaikki omalla nimellä verkossa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtuva viestintä on tavallaan ammatillista, mutta sen puitteissa raotetaan sitten sitä henkilökohtaista puolta.

Minulla on esimerkiksi yksityisessä Facebook-profiilissa kavereina niin suuri määrä erilaisia työkavereita ja -tuttavuuksia, että sinne ei yksinkertaisesti voi kirjoittaa mitään sellaista, jonka ei halua olevan täysin julkista. Toisaalta esimerkiksi blogeissani paljastan kyllä välillä henkilökohtaisiakin asioita, mutta rajat ovat omassa mielessäni aika selvät. Jos haluan toimia verkossa jotenkin muuten, se tapahtuu sitten nimimerkin suojissa jossain ihan muualla.

Mielestäni some on performanssi, jossa esitämme itsestämme haluamamme kuvan. Toisaalta se kuitenkin mahdollistaa myös sen, että työkontakteja oppii tuntemaan henkilökohtaisella tasolla, ja näin suhde syvenee. Ristiriitaista! :)

Satumaa - juhuu, kiitos lukon näyttämisestä! En ollut hoksannut sitä aiemmin, joten kannattipa herätä tänäänkin. Se on käytettävissä niin statuspäivityksessä, sovelluspostauksissa kuin Jaa-toiminnossakin.

Ole hyvä vaan Tuija ja itsekin tässä havahduin samalla, että tosiaan sitä voi käyttää statuksiinkin. Kätevää. Tekee FB:stä vähän monipuolisemman ja ei tarvii spämmätä kaikilla viesteillä kaikkia.

Eiku siis Tarja :) Omaa tekstiä ei näemmä voi korjata...

Kiitos Satumaa TarjaO:n neuvomisesta, olipas hienoa että lukko löytyi. Tämä on ollut valtavan antoisa keskustelu, kiitos kaikille tähänastisesta ja jos noita kokemuksia työminän ja kotiminän erottamisesta tai erottamattomuudesta vielä löytyy niin mielelläni niitä kuulisin.

Upea avaus, Tuija!

Täälläkin tykätään parsonsilaisista 4-kentistä. Monet varmasti pääsevät tuolla alkuun jäsentämään ja pohtimaan (mahdollista) läsnäoloaan netissä. Siteeraan tuota heti toukokuussa. Kuten myös säikeessä esitettyjä hyviä kysymyksiä.

Mitään yksiselittäistä ole-näin-netissä -opasta ei ole, kuten ei myöskään irl. Eri oppaita sen sijaan riittää. Räiskyvä persoona tuskin etsiytyy kovin yksinäiseen ammattiin ja vastaavasti mietiskelijän ensimmäisenä mieleen tuleva toiveammatti ei ole välttämättä turistiopas Turkissa. Samoin netissä.

En nyt malta olla laittamatta muutamaa id-linjaa kun ovat PPT:ssa juuri kirjoitettavana. Ohessa muutama yleinen (ammatillisesti):

- ajattelija laittaa mietityt 140mrk kerran päivässä tai viikossa
- fasilitaattori tekee kiintoisia avauksia ja koordinoi - ei ohjaa - säikeitä kohti toivottuja tavoitteita
- humoristi *yrittää* piristää muiden päivää epämääräisillä kielikuvilla etc.
- informaatikko mättää kiintoisia linkkejä muille
- kommentoija ei ole aloitteellinen, mutta tuottaa virkeitä näkemyksiä
- käynnistäjä lukee klo 05 aamun uutiset, aloittaa kysymällä muilta ja saa pitkiä säikeitä
- teemoittaja kirjoittaa melkein kaiken tietystä näkökulmasta, ympäristö, atk, kulttuuri etc.

Sitten voi vain myös olla miten mieleen juolahtaa tai olla kaikkia yllämainittuja ja hankkia ristiriitaisenkin, eri suuntiin ulottuvan netti-id:n (ja saada usein paljon seuraajia esm Twitissä). Jotkut ilmaisevat itseään parhaiten kuvavirtana Flickrissa ja toiset podcast -juontajina jne.

Satunnaisesti blogissani lisää verkostoista ja rooleista [maksuton mainos] =)

Yksityisen ja ammatillisen minän voi muodostaa myös esimerkiksi käyttämällä Facebookia kaverien kanssa ja jättämällä vaikka LinkedIn ammattikäyttöön. Itse olen käyttänyt tätä tapaa, tosin LinkedIn on jäänyt aika vähäiselle käytölle, FB:ssä seuraan myös kavereiksi jääneiden työkavereita ja kollegoja, identiteetti siirtyy ja/tai kasvaa silloin henkilökohtaisempaan suuntaan ihan luonnollisesti.
Itse olen siinä vaiheessa, että ammatillista näkyvyyttä pitäisi luoda paljon enemmän, kiitos siis kaikista vinkeistä tässäkin keskustelussa!

Mielestäni on ihan kohtuullista työnantajalta vaatia, että työajalla laaditut tai työnantajan nimissä tehdyt esitykset pitää julkaista työnantajan profiilissa, esim. SlideSharessa. Vapaa-ajalla laaditut, ammattiin liittyvät blogit ja vastaavat satavat arvoa myös työnantajan laariin, jos ovat fiksuja, ja siksi niihin saisi jopa kannustaa. Vaikeaksi asia muuttuu, jos työntekijä ryhtyy yksityishenkilönä kirjoittamaan talon linjan vastaista tekstiä. Juttelin aiheesta talvella työoikeuteen erikoistuneen lakimiehen kanssa. Ilmeisesti mitään yksiselitteistä ratkaisua ei ole. Se kannattaa huomata, että työntekijän asema yrityksessä vaikuttaa siihen, mitä voi kirjoittaa. Lakimiehen neuvo oli, kuten arvata saattaa: sopikaa asioista etukäteen.

Apropos lakimiehet. Huomasitteko iltapäivällä uutisen: virkamiehet jäävät ilman aiottua verkko-ohjeistusta: "Valtionhallinto joutuu tulemaan toimeen ilman yleistason ohjeita virkamiesten osallistumisesta verkon yhteisöllisiin palveluihin, sillä tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Samaan aikaan virkamiehille kuitenkin sorvataan tietoturvaohjeita sosiaaliseen mediaan."

Samaan aikaan toisaalla ministeriöiden ja virastojen tietoturva-asiantuntijoista koostuva VAHTI-ryhmä aikoo julkistaa virkamiehiä varten räätälöidyt tietoturvaohjeet sosiaaliseen mediaan ensi syksynä.

Odotan kiinnostuksella :D

Työn alla olleen sosiaalisen median ohjeistuksen tai suosituksen sijaan julkaistaan tässä kuussa sosiaalista mediaa ja sen mahdollisuuksia hallinnolle yleisesti esittelevä katsaus. Olen ollut sitä tekemässä, bloggaan aiheesta laajemmin, kun katsaus julkaistaan kansanvalta.fi -palvelussa.

Minä kun niin odotin sitä virkamiesten ohjeistusta. Sen kanssa olisi ollut helppo edistää asioita. No, ehkäpä myös katsauksesta saa hyvät työkalut, odotan mielenkiinnolla.

Ei sekään ole huono, että asiaa lähestytään turvallisuusnäkökohdat edellä, jos sillä saadaan hälvennettyä perusteettomia pelkoja ja todellisille voidaan tehdä jotain.

Kiitoksia vielä kommentoinnista kysymykseeni!

Minulle lakimies sanoi, että on tärkeää tehdä selväksi, milloin esiinnyn verkossa työnantajan edustajana, milloin itsenäni.

Itsensä identifioiminen on järkevää ja tarpeellista reilua peliä sosiaalisessa mediassa, siitä ohjeesta olen vahvasti yhtä mieltä neuvonantajasi kanssa.

Tietenkin sitä voi itse valottaaa omia sidonnaisuuksiaan vain tiettyyn rajaan asti, eikä ole takeita, että viestin vastaanottaja ne viestit ymmärtää. Ihmiset tekevät sitten kuitenkin omia päätelmiään. Siksi on hyvin todennäköistä, että jos nimellään tai muuten tunnistettavasti esiintyy missä tahansa kontekstissa, toiminta yhdistyy työrooliin ihan taatusti, vaikka kuinka vakuuttaisi juuri siinä tilanteessa toimivansa yksityishenkilönä.

Sananvapaus ja lojaliteettivelvoite työnantajaa kohtaan ovat kiinnostava akseli. Vaikea kuvitella, että kukaan voisi menestyksellisesti ylläpitää sellaista verkkoprofiilien kimppua, joka on kovin ristiriitainen - yksi nettipersoona olisi yhtä mieltä omaa ammattialaa koskevasta asiasta ja toinen toista, vai mitä arvelette?

Huikea neliapilasi sanoitti sen, mihin meikämanne on intuitiivisesti pyrkinyt. Kiitos Tuija! Ja kiitos Karille ID-linjoista, täytyypä perehtyä.

Olisihan se ollut kiva saada oikea virkamiesohjeistus. Nyt mennään..niin millä? Omalla persoonalla, eikö niin? Oma kokeiluni taisi alkaa "viileällä ja enempi kuuntelevalla työminällä". Välillä vieläkin arastaa heittäytyä mihinkään kovin villiin sanailuun =) Kimmo kuvasi kivasti tuota janaa: työtuttaviin syntyy henkilökohtaisempi suhde. Onko niin että oma työpersoona laajenee noiden henkilökohtaistuvien suhteiden rikastamana? Meistä tulee kokonaisempia ihmisiä, ota tai jätä?

Kysyit Tuija kokemuksiamme. Itse "mentaalimäärittelin" aluksi itselleni tavoitteen ja sidosryhmäni, sparrasin arvostamieni työkavereiden kanssa ja esitin sitten idean omasta asiantuntijablogistani arvioitavaksi kolmelle lähimmälle ja vaikuttavimmalle johtajalle. "Varovaisen utelias" kuvannee heidän suhtautumistaan eikä kenelläkään mitään vastaankaan ollut. Profiilini tosin oli alkuun vain "julkishallinnon markkinoinnissa".

Loppu- eikun välitulos on sitten paljon enemmän kuin uskalsin toivoa! Suurin voittaja olen ehdottomasti ja itsekkäästi minä uusine ja yhdessä valtavan viisaine ystävineni: kiitos te!. Lisäksi yksi alueellinen asiakaspalvelutalo innostui esimerkistäni ja perusti tiimiblogin ja kutsui mukaan tiimiin. Siinä yhteydessä tuntui tärkeältä liittää profiilini omaan taloomme.

Tänä keväänä parissakin toimistossa viestintä/asiakaspalvelu näki sosiaalisen median arvon ja tahtoi viemään hallintoamme eteen päin uusilla vesillä: bloggaamme Aamulehdessä ja vastaamme Suomi24.ssa. Taktiikkana on varovainen 'hit and run' yhden tuotteen elinkaaren ajan, ja laadimme kokemuksistamme loppuraportin johdolle. Asiakaspalaute ainakin on liikuttavaa: KIITOS

Palvelunäkökulmalla somen ovea siis sopii raottaa =)

Hyvä nelikenttä. Tyypillisesti ihmiset eivät ajattele eri profiilien käyttöä somessa ennenkuin heillä on jo aikamoinen sekametelisoppa.

Johanna, Mervijan, kiitos, ja kiitos myös kaikille tämän blogin keskustelijoille, käytin lyhyitä lainauksia muutamilta teistä esityksessäni Palmenian Sosiaalisen median seminaarisarjassa eilen.