You are here

Klout, Quora ja muut mainemittarit punnitsevat, kenen sana painaa

Kategoriat: 

Online-maineenhallinta käy hienojakoisemmaksi. Karkea kaverien tai seuraajien määrä ei riitä, kun arvioidaan yksilön vaikutusvaltaa verkossa. Tiedon tarvitsijat kuten markkinoijat haluavat löytää juuri ne, joilla on vertaistensa luottamus tiettyjen aihealueiden tuntijoina.

Tällaista dataa alkaa olla saatavilla paitsi suurten firmojen tiedonlouhijoiden omissa holveissa (kirjoitin IBM:n tutkimuksista taannoin) myös kuluttajille näkyvinä piirteinä nettipalveluissa.

Esimerkiksi Quorassa voi perustella omaa pätevyyttään vastaamaan tiettyjen aihealueiden kysymyksiin. Parhaat vastaajat rankataan kollektiivisesti.

Klout on esimerkki monista mainepuntareista, jotka laskevat sille luovutetun tiedon perusteella, millaista on käyttäjän vuorovaikutus - tuleeko re-tweettejä, huomataanko repliikit. Käyttäjän profiilissa esitetään aihealueet, joilla Kloutin algoritmi uskoo henkilön olevan vaikutusvaltainen.

Journalistit kaipaavat luotettavia keinoja nopeasti seuloa huomionarvoiset viestit sosiaalisen median informaatiovirroista.

NPR:n vanhempi strategi Andy Carvin kaipaa vaskoolia, jolla huuhtoa esiin kultahipun ryönän seasta - potentiaalisen silminnäkijän @-viestin tai meemin alkulähteen (Nieman Lab: From @-reply triage to journalistic meme-tracking: How NPR may scale Andy Carvin’s Twitter curation").

Verkkovaikuttavuuden nostaminen pöydälle on toki kaksipiippuinen asia. Siihen voi suhtautua naiivin myönteisesti, kuten Kloutin perustaja Joe Fernandez New York Timesin jutussa (Got Twitter? You’ve Been Scored, via)

"“For the first time, we’re all on an even playing field,” said Joe , the chief executive and co-founder of Klout. “For the first time, -- It’s what you say and how you say it.”

Vaikuttavuusmittarointi auttaa myös synnyttämään eriarvoisuutta, jos huomiotaloudessa taitavat voivat hankkia etuuksia itselleen tavallisten kuluttajien kustannuksella.

Nevadalaishotelli esimerkiksi haravoi potentiaalisia VIP-asiakkaita Kloutista, kertoo Fast Company (Does Social Media Have A Return On Investment?).

Katso myös

Kommentit

Itselle juolahti mieleen nuo muotiblogit, niissähän on noin jo käynyt. Seuratut bloggarit ovat paljon esillä ja saavat tuotteita kokeiluun. Voihan tu toki kuluttajaa auttaakin, kun saa täysipainoisen arvostelun jostakin tuotteesta.

Toisaalta onko nettivaikuttavuusmittarointi sitten paljon eri juttu kuin postinumerolla seulonta...?

Muotibloggaajille tarjotaan kosolti ilmaisia tuotenäytteitä, joille toivotaan näkyvyyttä juuri oikeissa kohderyhmissä.

Satunnaisotos väestörekisteristä olisi reiluutta, jos pitäisi tärkeänä sitä, että jokaisella suomalaisella on yhtäläinen oikeus saada tuotenäytteitä kokeiluun.

Toisaalta voi ajatella, että se on reiluutta, että huomiotaloudessa meriittiä hankkineet palkitaan ponnistuksistaan sillä, että pääsevät ensimmäisten joukossa lausumaan mielipiteensä uutuuksista? Ennen vanhaanhan tuotenäytteitä sateli erikoistoimittajille, jotka sitten päättivät, journalistisin perustein, mitä tuovat esille ja mitä eivät.

Klout, Twitalizer ymps nettimainemittarit ovat edelleen oikein kivoja leluja, jossain online-kyselyn ja astrologian välimaastossa tällä hetkellä. Seassa on ihan vakavastiotettavia ja kehityskelpoisia, kuten PeerIndex, mutta tällä hetkellä parhaaseen tulokseen melkeinpä väsäämällä oman verkostoanalyysin esm Facebookista ja tarkastelemalla samalla muita (jos ovat kontakteja) http://verkkovoimaa.wordpress.com/2011/03/10/omat-facebook-aliverkostot-esiin-gephilla/ - kts. myös Olli Parviaisen Verkostoanatomia-blogin tekniikat miten Twitterista voi analysoida esm kilpailijoita (jos jonkin sellaiseksi kokee).

Ammatillisesti katsoen nykyiset nettimaine-työkalut sopivat tällä hetkellä ehkä parhaiten yksittäisten markkinointikampanjoiden seurantaan ja siihen niitä voi käyttää. Laajemman käytön kannalta niissä useampia 'ongelmia', kuten: a) ne painottavat viime aikoja (kuten Twitalyzer 7pv) b) jopa yksittäinen Twitter-fav, RT tai muu maininta saa suhteettoman painoarvon, käyttäjän kokonaisaktiivisuudesta riippuen c) niissä ei näytä olevan teoreettista mallia sosiaalisen pääoman tai muun mainepohjan kumulatiivisesta kasvusta.

Olen tehnyt Twitalyzerilla kokeiluja millainen Twitter-käytös nostaa omaa hitrate-lukua. Jos haluaa rankata itseään ylemmäs, niin siitä vaan viiden kaverin kanssa keskustelemaan vaikka yhteisestä tapaamisajasta muut jatkuvasti pingaten LOL

Nettimainemittareiden perusajatus on hyvä, useammassa käyttäjä 'profiloidaan' tiettyihin kategorioihin. Niistä saa virikkeitä millaista oma some-käyttäytyminen on sitä voi halutessaan reivata. Olen varma että jossain vaiheessa kehittyy oikein järkeviäkin nettimainemittareita eikä niiden tekeminen olisi edes rakettitiedettä. Mutta esm Klout näyttää menevän pikemminkin sosiaalisen pelin suuntaan kun uusimmassa versiossa sinne voi lisäillä kavereita, joilla saa Klout-pisteitä, joilla voi etc. :D

Sosiaalinen peli, digitaalinen selänraaputin, julkinen ystäväkirja - siinä joitain analogioita näitä nykyisiä työkaluja kuvaamaan, ihan totta!

Vimpaimien luokittelu käy yhä vaikeammaksi tavallaan. Mitä Google + on?

Peerindexin yksi vahvuus englanninkielisten sisällöntuottajien tutkimisessa on "Topic fingerprint", puheenaiheiden jakauma pylpyräkaaviolla. Suomeksi Twiittaava ei tietenkään profiloidu yhtään mitenkään.