You are here

Twitterin lyhyt kielioppi: @, RT ja #

Tags: 
Kategoriat: 

Twitter on sosiaalisen median palveluista kovin nousija. Alexan mittarissa se on tätä kirjoittaessa Suomessa sijalla 27. ennen oikotietä, mol.fi-palvelua ja YTV:n sivuja. Signaali tämäkin: uudistunut HS:fi sijoitti Jaa Twitterissä - napin uutistensa alle.

Twitter on siis syytä panna tutkalle viimeistään nyt, jos digitaalisen ja verkottuneen maailman viestintäilmiöitä seuraa.

Mikäli Twitterin käyttöliittymä on aivan vieras, eikä palvelusta ota selkoa omin päin, tässä pikakurssi merkintöjen lukemiseen. Nämä merkintätavat tuntemalla viestien selaaminen on toivottavasti vähän helpompaa.

@nimimerkki

@-merkki käyttäjätunnuksen edessä on merkki puhuttelusta. Tällöin julkisessa viestivirrassa näkyvä repliikki on erityisesti suunnattu mainitulle käyttäjälle. Itselle tulleet puhuttelut näkee oman sivun oikeasta sivupalkista Replies -linkin takaa.

RT @nimimerkki viesti

Merkkijono RT @nimimerkki viestin edessä tarkoittaa, että kirjoittaja on pannut sanan kiertämään eli Re-Tweettaa kaverin viestiä omille verkostoilleen luettavaksi.

#merkkijono

#risuaita merkkijonon edessä ilmaisee kanavatunnuksen. Yksi Tweettaaja tai isompi joukko on päättyänyt merkitä yhteen kuuluvat viestit tunnisteella, jotta juuri näitä viestejä voi seurata erillään muusta Twitterin tietovirrasta.

Uusinta uutta Twitterissä ovat listat - käyttäjät voivat nyt merkitä Twitter-tunnuksia vapaasti nimeämiinsä listoihin, ja jokaisen käyttäjän profiilissa näkyy, kuinka moneen listaan tämä on merkitty.

Vierityspalkki-blogin piikkiin laadimme reilun 70 nimen Twitter-listan kotimaisista digimedia-alan vaikuttajista, jolta tämän blogin lukijat varmasti löytävät monta kiinnostavaa visertäjää seurattavaksi.

.


Kommentit

Hei, vaikka sosiaalinen media kiinnostaa ja on jonkin verran tuttukin niin tämä Twittaaminen on kerta kaikkiaan käsityskykyni ulkoringissä. Uteliaana kysyn retorisesti, ketä kiinnostaa lyhyet viestit ja yleensä kuinka kauan tämä ilmiö jaksaa olla pinnalla.

Myönnän etten ole paneutunut twittaamiseen mutta koko konsepti tuntuu oudolta. Mistä tulee halu heittää lyhyt viesti maailmalle yleisellä tasolla? Käsitän tämän niin, että twittaan ja kuka lukeekaan viestini on omalla tavallaan sattuman varaista. Jos lähetän tekstarin, tiedän kuka sen vastaanottaa... hmmm... mikä on twittaamisen pointti? 15min julkisuus? Mille ilmiö perustuu?

Seniorit etsivät omaa mediaa.

Vapaat sanomalehdet ovat yhteiskunnallisen kehityksen perusta, mutta niidenkin kannattaa olla valppaana uutta kehityspotentiaalia löytyy kotinurkilta. Yksi sellainen kohderyhmä on seniorit, tämä miljoonainen kansanosa arvostaa erilaista mediaa kuin nuorempi väestö.

Aikuisten televisioleikit, albumit, singlet, toimintaelokuvat ja niistä
kirjoittelu, eivät kovasti kiinnosta ikääntyneitä, sen sijaan eläke-
ja yhteiskuntapolitiikka sekä terveydenhuolto kiinnostaa.

Eläkepolitiikka eläkeläisten kannalta on valtakunnan medioissa vaiettu asia. Itse tunnistamme lisääntyneen henkisen ikäsyrjinnän, viimeksi rokotusrajoituksina jossa lääketieteellinen ikä muodostui sattumoisin eläkeiäksi. Taloudellisen ikäsyrjinnän kymmenvuotisjuhlat meni ohi
ilman kirjoituksia leikatun indeksin tuhovoimasta.

Eläkeläisten kautta virtaa vuosittain kuitenkin n. 20 miljardia euroa.
Osalla olisi ostovoimaa ja kiinnostusta omaan lehteen tai lehteen joka edes silloin tällöin huomioisi ikääntyneet. Seuraan monia sanomalehtiä ja olen todennut kaikissa saman seniorinäkökulman puutteen. Eräät lehdet eivät julkaise edes eläkepoliittisia mielipidekirjoituksiakaan, samoin YLE ei avaa eläkekeskustelua lainkaan.

Uutinen eläkelaitosten rahastojen vauhdikkaasta elpymisestä ja
pohdinnat rahastojen tuoton käytöstä eivät kehity lehtijutuiksi.
Toisaalta ensivuoden eläkkeiden ostovoimapäivitys ei saa palstatilaa, kun se näyttää olevan negatiivinen ja veronmaksukyky alenee. Kansaneläkkeet eivät nouse lainkaan ja työeläkkeet vain 0.26 %, kuntien verot nousevat samoin energiavero sekä kaikkien hyödykkeiden arvonlisävero nousee ensivuonna.

Sivistyneet yhteisöt ovat aina arvostaneet myös senioriväestöä, näin
Suomessakin kuusikymmentä luvulla kun säädettiin monia
hyvinvointilakeja, joilla eläkeläistenkin asemaa parannettiin, nyt
automaatit heikentävät ikääntyneiden hyvinvointia, sen sanotaan
johtuvan rahan puutteesta, vaikka omien rahastojemme tuotot luovat
jatkuvasti jakovaraa. Senioreilla olisi paljon keskusteltavaa
julkisuudessa kun se vain sallittaisiin, netti avaa uuden väylän mutta seniorit ottavat sitä verkkaisesti käyttöön.

Esko Järvenpää (SSP) kaupunginvaltuutettu Jämsä

vieras(1); sinulla ei selvästikään paloa ja tarvetta viestiä kaikin mahdollisin nykyaikaisin keinoin, jotta Twitteristä olisi sinulle tässä vaiheessa hyötyä - lepo vaan

vieras(2); viittaat nyt moniin teemoihin ja epäkohtiin, joissa tarve on, että seniorien etuja ajavien tahojen (oletettavasti eniten senioreiden itsensä) pitäisi päästä viestimään ja vaikuttamaan koko väestön ja erityisesti päättäjien asenteisiin ja yleiseen asenneilmapiiriin. Silloin ei saisi eristyä omiin foorumeihinsa, vaan pitäisi rohkeasti ottaa oma tila kaikilla suosituilla nettiviestinnän areenoilla. YouTubeen ja Facebookiin vaan rohkeasti omalla naamalla asioista kertomaan. Videoblogit ovat Suomessa alikäytetty nettivaikuttamisen muoto. Twitteriin nämä palvelut voi kytkeä siten, että perustaa Twitter-tilejä eri aiheille ja linkittää niissä asianomaisiin YouTube-videoihin ja Facebook-sivuihin ja ryhmiin.

Itsekin tässä yhä haraan Twitteriä vastaan, jostain syystä. Yksi syy on halu olla hajoittamatta huomiota joka paikkaan. Vaan kaipa sieltä voisi löytyä relevanttiakin tietoa. Itsehän sitä päättää, ketä seuraa.

Ensimmäinen vieras ihmetteli, miksi kukaan käyttäisi Twitteriä. Ilmiselvä käyttökohde on kaikenlainen promootio. Näyttäisi myös, että myös Twitter korvaa joitain vanhoja viestinnän muotoja. Onhan esimerkiksi Facebook lopettanut vaikkapa kavereille lähetetyt sähköpostit melkein kokonaan.

Twitteriä voi tietysti käyttää monella tavalla, se voisi esimerkiksi olla jonkinlainen kakkosRSS, jos nimittäin haluaa antaa sattumalle vähän sijaa. Kun tilaa syötteitä tietyistä blogeista, saa yleensä sen ennalta arvattavan vakiotavaran. Kun taas seuraa hyviä tyyppejä Twitterissä, voi tehdä hienoja löytöjä, koska nämä seurattavat Retweettaavat omia seurattaviaan ja näitä löytöjä ei välttämättä tule syötteiden kautta (tai ehkä lukemalla jokaikisen seuraamansa blogin artikkelin, mutta kukapa sitä aina..) Arvelen myös, että sille joka ei minun tyyliini haluaisi kauhoa laajalti, olisi kuitenkin mahdollista keskittyä tiukemmin rajattuihin aiheisiin myös Twitterissä.

Noista listoista en ole vielä muodostanut mielipidettäni, pidänkö niistä vai enkö. Joskus nimittäin kyllästyttää tämä kaikki reittaaminen, tykkääminen ja muu pisteiden viilaaminen. Mikä lie tämän yhteys siihen, että länsimaissa syödään masennuslääkkeitä kuin pastilleja... Toisaalta listoista kieltämättä voisi saada näppäränkin apuvälineen: Tietynlaisen työprojektin ollessa akuutti voisi ottaa tiiviiseen seurantaan vain ko. alueen listan - kunhan tällaiseen vain saadaan laajemmin tukea Twitter-gadgeteihin/apuohjelmiin. Yhteen käyttämääni vimpaimeen (TwitterGadget) se näkyi tulleen viimeviikon lopulla, sujuvuutta listojen käyttöön on siis odotettavissa.

Tuli juuri pohdittua hashtagia (#) Maija Haaviston (http://twitter.com/DiamonDie) kanssa. Yritin kovasti vanhana irkkaajana myös tuputtaa risuaidalle kanavatunnuksen merkitystä, mutta Maijan mukaan hashtagia käytetään enemmänkin huumorimielessä tai viittamaan tweetin kontekstiin. Vähemmän siis IRC:stä tutun kanavan tavoin. Viralliset tagit (seminaarit jne) kyllä ottavat mielestäni kanavan muodon vähintään ajan mittaan.

Atte, minä kyllä radioihmisenä ja web2.0-ihmisenä liputan tuota kanavatunnus-ideaa. Pointtihan on tagaamisessa saada samaan aihepiiriin liittyvät asia ripustettua yhteen, jotta niitä voi tilata kuin kanavaa. Eleganttia, eikä mikään pelkkä vitsi, vaikka hupikäyttö on laajaa.

Twitter on haastava väline ymmärtää, eikä sen hyötyarvoa ymmärrä ennen kuin sitä on käyttänyt riittävän kauan. Itselläni käytännössä korvannut rss-feedit, jotka korvasivat sanomalehdet aiemmin. Siinä mielessä en painaisi twitteriä ohimenevien ilmiöiden joukkoon, että mm. Paavilla, Dalai Lamalla ja Barack Obamalla on twitter-tili. Edellä mainitut eivät varsinaisesti ole ensimmäisiä huttuteknologioiden testaajia.

En tiedä suuresta porukasta, mutta olen lukenut muutaman isomman firman edustajan mietteitä ja ainakin heille Twitter toimii todella hyvin. Uusimmat tietoturvajutut ja sellaiset tulee ensimmäisenä tuonne, joskus jo ennen normiuutisiakin. Henk.koht. en itse ole Twitterin suosija, minusta aika turha palvelu ainakin suomalaisille jos eivät enkuksi twittaa.

Omasta sivustostani menee kyllä uusimmat jutut Twitteriin, mutta seuraajia ei ole kuin kolme enkä tiedä kuinka moni noita edes lukee. Minulle siis täysin turha palvelu.

Timo, kiitos kommentista. Kävin katsomassa nettisivujasi ja pidin erityisesti siitä rehellisyydestä, millä kerroit erilaisten verkkoyhteisöjen käytöstä juuri niiden palvelujen kohdalla, joita käytät ensisijaisesti vain sisällön levityskanavan roolissa. Twitter on kyllä siinä mielessä verkottumisen väline, että ellei siellä ole itse läsnä hihkumassa, ei oikein voi odottaa paljon seuraajiakaan.

Ilman twitteriä elää varmasti ihan onnellisena, mutta sillä on tietty hyöty tietysti mainonnassa tai omasta työstä tai harrastuksesta tiedottamisessa (kaikilla aloilla se ei tietysti ole tarpeen). Kuten joku totesi, twitterin käyttökelpoisuus alkaa selvitä ehkä vasta pitkähkön käytön jälkeen, ja joku muu systeemi voi ajaa saman asian.

Jostain syystä twitterissä on ollut erityisen helppo jakaa kollegojen kesken tiettyjä ammattiin liittyviä linkkejä ja vaihtaa niiden pohjalta uusia työideoita, muut ovat voineet halutessaan osallistua keskusteluun ja seurauksena on ollut joitakin tosi hyviä ideoita ja hankkeita, joita ei muuten ehkä olisi syntynyt.

Toinen hauska käyttö on ollut esimerkiksi se, että joku kollega on raportoinut esimerkiksi koulutustilaisuudesta tai seminaarista saamiaan ideoita ajantasaisena twitterillä. (Tässä tietysti pitää miettiä, onko tilanteessa tai materiaaleissa jotain sellaista, mitä ei ole suotavaa jakaa tiedoksi.) Muutkin ovat silloin päässeet vähän osallisiksi tunnelmista.

Mutta nämä ovat tietysti hyvin alakohtaisia juttuja. Ja jonkun tavoitteena voi olla 10 000 tai vaikka 100 000 seuraajaa, toisella se, että parikymmentä tärkeintä työkaveria eri puolilla maapalloa voi tavata twitterin kautta; joku pitkiä työmatkoja tekevä taas pitää ulkopuolisilta suljetun twitter-tilin kautta yhteyttä vaikka perheenjäseniinsä.

Sosiaalisen median päivitysten kanssa on tietysti välillä vähän työlästä, kun ei jaksaisi kaikkia eri systeemejä seurata ja päivittää. Mutta omia päivityksiä voi jakaa kootusti ainakin twitteriin ja facebookiin esimerkiksi hootsuiten kautta (varmaan jotain parempiakin on).

Twitter on Alexan maailmanlaajuisessa webliikenteen ranking-listauksessa kahdeksanneksi vierailluin internetpalvelu. Suomessakin se on noussut jo 20 suosituimman joukkoon.

Jos Twitter on vielä vieras, hyviä palvelun käyttöohjeita ovat Jussi Linkolan kokoama Twitter-opas osoitteessa http://bit.ly/Twitter-koulutus ja Anne Rongaksen AVO-hankkeelle toimittama opetusmateriaali http://bit.ly/AVO-Twitter.

Etsi Twitteristä ensimmäisiksi seurattaviksesi edellämainittujen oppaiden tekijät http://twitter.com/linkola ja http://twitter.com/arongas, syksyllä 2012 ilmestyvän aktiivinen avoimuus - kirjan tili http://twitter.com/avoimuus
ja tekijä: http://www.twitter.com/tuija.

Niihin tutustumisen jälkeen opit Twitterin erilaisia käyttötapoja parhaiten seurailemalla, miten muut toimivat.